”Keravan kaupungin työntekijöiden ammattiosaston 208 toive oman merenrantapaikan saamisesta toteutui 1973 keväällä. Silloin saatiin takuumiesten turvin STS:n Keravan konttorista lainaa 30 000 markkaa, että tämä paikka saatiin hankituksi. Moni seitsemästä takuumiehestä on myös tämän seuran jäseniä tänäkin päivänä. Silloin syttyi se kalamiehen sammumaton kiinnostus tämän paikan mahdollisuuksiin.

Ne kalamiehet, jotka jo silloin ottivat jalansijan tähän, ovat jatkaneet vaikka alkuvuosina keväisin työnnettiin venettä savilietteessä rannan mataluuden tähden. Tähän eivät kuitenkaan kalamiehet ja -naiset kyllästyneet vaan huhtikuun 15.päivänä 1975 virallisesti perustettiin Keravan Kaupungin Vapaa-Ajan Kalastajat ry.

Tätä ennen oli käyty keskustelua siitä, oliko olemassa KTV:n alaista kalastusjaostoa tai vastaavaa tämän paikan säilyttämiseksi. Keskustelu ei kuitenkaan kantanut hedelmää. Syinä mm. ettei kyseisessä rannassa ollut uintimahdollisuutta ja että matka on Keravalta 30 km. Sen hetkinen kokousenemmistö päätti, että paikka myydään sille, jolta rahat löytyy. Hintaehdotuksia olivat 85 000 ja 100 000 markkaa. Joku jäsen ehdotti, että paikkaa ei myydä ennen kuin uusi paikka on varmasti tiedossa.

Kun saatiin kuulla, että aikaisempi omistaja on todella aikaisessa myydä paikan, heräsi ajatus kuinka ja millä edellytyksillä olisi mahdollista saada tämä paikka kalanaisten- ja miesten sekä nuoremman polven käyttöön. Siitä alkoi todella tämänpaikan omaksihankkimistaistelu.

Ensimmäinen Keravan kaupungin palveluksessa olevien kalastuksesta kiinnostuneiden henkilöiden kokous pidettiin Keravan kaupungin varaston ruokailutilassa maaliskuun 18. päivänä alkaen klo 16:15. Läsnä oli 14 asian harrastajaa.

Jo tässä epävirallisessa kokouksessa valmisteltiin seuran nimikysymystä, johtokunnan jäsenmäärää, puheenjohtaja-ehdokasta, jäsenoikeutta, jäsenmaksua ja liittymismaksua. Kokous valitsi kuitenkin työryhmän, joka valmistelee 1.4.1975 pidetyn kokouksen varsinaiset asiat. Työryhmään valittiin 4 henkilöä. Vaikka tuo päivä huhtikuun 1. oli aprillipäivä, ylti kiinnostus 15 asianharrastajan paikalla olemiseen. Siitä oli hyvä lähteä jatkamaan, varsinkin kun tiedettiin kova kiinnostus keväiseen kuhan pyyntiin. Kokouksen puheenjohtajuuteen ei ollut halukkuutta mutta lopulta puheenjohtajaksi valittiin kokouksen sihteerinä toiminut henkilö.

Säännöiksi seuralle hyväksyttiin kalamiesten keskusliiton sopimuskirjan mallisäännöt, joihin jo tässä vaiheessa tehtiin lisäys jäseneksi liittymisestä: ”Keravan Kaupungin palveluksessa olevat ja heidän perheenjäsenet”. Nuo säännöt saatiin tietysti kalamiesten keskusliiton leivissä olleelta asiantuntijalta, joka kertoili sääntöjen merkityksestä keskusliittoon päin ja yksittäisen jäsenen velvollisuuksista seuraansa kohtaan, kuten myös siitä mitä seuran on yritettävä tehdä jäsentensä parhaaksi. Näin alkoi sitten jäsenmaksujen keräily ja uusien jäsenten mukaantulo. Liittymismaksu oli aluksi 3 mk ja vuosimaksu 12 mk. Seuraavassa kokouksessa sovittiin, ettei alle 16-vuotiailta peritä mitään maksua.

Pöytäkirjasta ilmenee, että samana iltana perustamiskokouksen jälkeen klo 20 kokoontui ensimmäisen kerran seuran hallitus.

Seuraava hallituksen pöytäkirja kertoo, että jäseniä on jo 45 henkilöä ja että toimihenkilöt tarvitsevat mappeja, tilikirjoja, papereita ja kyniä. Pyydysyksiköitä sovittiin Kulloonlahdella jäsentä kohden 3 kpl. Myös ensimmäiset mato-ongintakilpailut päätettiin pitää porvoon maalaiskunnan omistamalla, yleisölle vapaana olevalla niemellä, jos lupa saadaan. Kilpailuaika 13 – 16:00; osanottomaksu 3mk.

Eräs hallituksen jäsen tarjosi ostettavaksi soutuveneen, joka ostettiin 500 mk hinnalla. 200 mk käteen ja loput sitten, kun kassaa kertyy eikä maksu vahingoita tärkeimpiä menoja.

Rahalaitokseksi jossa seuran varoja säilytetään, hyväksyttiin STS:n Keravan konttori ja tiliksi muodostui säästötili. Lokakuun 23.päivänä pidetty kokous valitsi uuden rahastonhoitajan, jolle myönnettiin oikeus avata ja käyttää STS:n tiliä.

KTV:n 208:n lähettämässä kirjeessä kiellettiin vieraiden vienti huvikumpuun. Se vaikutti aika oudolta. Olivatko kalastusta harrastavat KTV:n jäsenet jotenkin epäluotettavia?

Päätettiin ottaa selvää, mistä ja miten saadaan vuokrattua vesialuetta seuran jäsenille.

Ensimmäinen pikkujoulu päätettiin pitää Rusutjärven kesärinteellä 5.12.1975 alkaen klo 18.

Näistä kisoista alkoi varsinainen naisten toiminta kilpailu- ja huvitoimikunnassa. Ennen tätä kilpareissua oli vuosikokouksessa valittu kilpailu- ja huvitoimikuntaan 3 miestä joiden taustalla oli ruokakuntien naispuoleiset jäsenet. Naiset järjestivätkin sitten toiset pikkujoulut rusutjärvellä. Illalliskortin hinta oli 15 mk, johon sisältyi kuljetus ja täysruokailu.

Vuoden 1977 helmikuun 27.päivänä nikkarin koululla pidetty vuosikokous antoi johtokunnan tehtäväksi valmistella vapaa-ajan viettopaikan hankkimisen seuralle, sekä luoton käyttöoikeus vain kesänviettopaikan hankkimista varten. Samoin puheenjohtaja oikeutettiin avaamaan tili STS:n keravan konttorissa kyseistä hanketta varten.

Tuo uskottavuus oli tärkeä myös 1978 pidetyssä vuosikokouksessa, jossa valittiin johtokuntaan 5 miestä ja kolme varamiestä.

Pilkkikilpailuja pidettiin 3 kertaa ja osallistuttiin ystävyysotteluun Loviisan Eränkävijöitä vastaan Loviisan Valkossa. Tämä ystävyysottelu on säilynyt perinteenä aina tähän päivään asti, periaatteena että vuosivuoroin vieraillaan.

Kalamies- ja naisiltaa vietimme kevätkauden alkajaisiksi Saviolla hyvien pöydän antimien kera. Tanssien järjestäminen 5 kertaa toi muutaman satasen seuran kassaan. Samoin Keravan Kaupunki antoi 600 mk avustusta.

29.9.1978 klo 14:00 STS:n Keravan konttorissa tehtiin kaupat KTV:n osasto 208:n ja Keravan Kaupungin Vapaa-ajan Kalastajien välillä. Kauppasumma 86 000 mk maksettiin käteisellä. Jopa julkinen kaupanvahvistaja oli paikalla, ettei virheitä päässyt tapahtumaan.

Me vapaa-ajan kalastajat olemme erittäin kiitollisia siitä ratkaisusta, jonka STS:n pääkonttori Keravan konttorin myötävaikutuksella teki. Pääkonttori ilmoitti, että rahaa saadaan niin paljon kuin yleinen kokous päättää sitä tarvittavan. Ilmoitimme tarvitsevamme 70 000 mk 5 vuoden ajaksi. ”Pääkallopaikalle” täytyi lähettää yksi selvityskirje, että ”minkä kalan pyytäjiä ollaan”. Siten siitä sitten selvittiin. Todellisuudessa meillä oli takuumiehenä 10 seuran jäsentä.

Olemme saaneet seuran jäsenten sitkeällä ja uskollisella mukanaololla tämän paikan käyttöömme. Olemme jopa jonkin verran kunnostaneetkin majaa ja tiestöä. Alussa jäsenmaksu oli neljän vuoden ajan 300 mk / varsinainen jäsen + venepaikka 50 mk ja sen jälkeen 250 mk / varsinainen jäsen + venepaikka 50mk.

Vuonna 1979, 14. tammikuuta Nikkarin koululla pidetyssä vuosikokouksessa, jossa oli läsnä 49 jäsentä, hyväksyttiin eräs tärkeimmistä asioista. Nimittäin jäsenmäärän ylärajaksi päätettiin 120 maksavaa jäsentä. Samoin päätettiin pitää venepaikan ruoppaustalkoot 10.-12. jolloin myös ruopattiin. Sitä pidettiin kuitenkin hieman epävarmana toimenpiteenä, joka ei kaikesta huolimatta ole veneen käyttäjiä pettänyt, vaan pysynyt auki meren oikuista huolimatta.

Vuonna 1979 hyväksytty toimintasuunnitelma kuvaa sitä periaatetta, jolla seuran jäsenille on tätä paikkaa kehitetty ja rakennettu. Kalastaja Karhulta käyttöön saatu kalastusalue 1 km päässä oli vuoden 1979 aikana käytössä ja perustui jäsenten maksamaan 20 mk:n suuruiseen kalastuksen hoitomaksuun. Seura on maksanut kalastuksen hoitomaksut vain kilpaillessa omia kilpailuja muilla vesialueilla.

Vuosi 1981 alkoi virallisen vuosikokouksen ja järjestäytymisen jälkeen saaristo-merenkulun kurssilla 20.1. Nikkarin koululla. Tuon kurssin osanottajamäärä yllätti kansalaisopiston johtajan Juha Metsälän. Avauspuheessaan hän ilmoitti, ettei opiston olemassaolon aikana ole koskaan aikaisemmin millekkään opiskelulinjalle ilmoittautunut niin paljon osanottajia. Tämän vuoksi kurssi täytyi jakaa kahdelle illalle viikkoa kohden. Seuramme jäsenistä löytyy siis eranto, kompassisuunta ja merikortin tulkitsijoita, mikä tuo turvallisuutta monenlaisiin yllätyksiin, joita merellä voi sattua.

Talven pilkkimestaruuskilpailut jatkuivat ja sekä piirin- että suomenmestaruuskilpailuihin otettiin osaa. Samanaikaisesti huvitoimikunta ja naisjaosto ompeli ja kutoi myyjäisiin käyttötarvikkeita, leipoi monenmoista syötävää kahvikakuista kalakukkoihin. Nämä myyjäiset järjesti Keravan kotitalouslautakunta yhdessä eri järjestöjen kanssa. Näin vuoden aherrukset muutettiin rahaksi.

Sitten alkoikin valmistautuminen 1982 vuosikokoukseen. Sitä ennen seuran puheenjohtajaa muistettiin komealla lohella ja ABU Cardinal 154 heittouistimella ynnä ikimuistettavilla sanoilla hänen täyttäessä 50 vuotta.

Vuoden 1982 vuosikokous vahvisti jäsenmaksun 300 mk, joka olikin sitten lainasuorituksiin nähden viimeinen, sillä seuraavana vuonna se voitiin alentaa 100 mk. Samaisessa vuosikokouksessa jouduttiin toteamaan, että tiehoitokunta on nostanut tienhoitomaksun kaksinkertaiseksi, vaikka tien kunnostus tänne on kokonaisuudessaan meidän itse hoidettava.

Uudenmaan kalamiespiirin vuosikokoukseen valittiin edustajaksi kaksi henkilöä. Johtokunta hyväksyi kilpailu- ja huvitoimikunnan vuoden 1982 rahaliikenteen hoidon suoraan rahastonhoitajalle kahden henkilön läsnäollessa. Kaupungin vuosiavustusanomus kohdistui lentopallokentän rakentamiseen. Avustusta saatiin 1650 mk. Kentän rakentamisesta luovuttiin kustannusten takia.

Haastekilpailussa jäsenet saivat otella pilkkiparemmuudesta 6 kertaa. Kokonaisuudessaan tulokset olivat keskinkertaista parempia, mikä on hyvä ottaen huomioon seuramme nuoren iän.

Vuoden 1983 vuosikokous totesi mm. varojen käytön asiallisuuden ja tarkan kirjanpidon hyväksi. Toimintasuunnitelmassa oli kannatus venelaiturin ja pihapiirin kunnostuksen suhteen tasoissa Kumpaakin on kunnostettava eri kunnostuksin. Uuden pilkkilain tuoma hyvä puoli oli reviirialueiden laajentuminen, mutta pilkkikortin ja kalastuksen hoitomaksun korotukset eivät kaikille olleet tervetulleita. Senpä vuoksi seuran jäsenmaksun alentaminen 100 mk:aan osaltaan helpotti harrastajien kukkaroa ja kiinnostuksen säilymistä.

Toiminnoissa oli 4 johtokunnan kokousta, uudenvuoden tanssit, kevätrieha ja pikkujoulu, sekä tietysti myyjäiset ja kirpputori. Kaupungin avustus oli 2000 mk. Kiinteistön laina, joka oli 79 000 mk kokonaisuudessaan, saatiin maksetuksi.

Kokousjärjestelmään tuli tärkeitä muutoksia vuoden 1984 vuosikokouksessa. 24 jäsentä oli päättämässä, että siirrytään kahteen yleiseen kokoukseen vuodessa. Syyskokous valitsee toimihenkilöt, päättää seuraavan vuoden jäsen- ja liittymismaksuista, esittää toimintasuunnitelman ja talousarvion. Kevätkokoukselle jää tilien ja toimintakertomuksen sekä johtokunnan esityksien käsittely.

Vauhdilla sitten alkoikin vuoden 1984 toiminta. Johtokunnan järjestäytymiskokous pidettiin 11.2. linja-autossa matkalla Keravalta Loviisaan Valkoon ystävyyskilpailuun. 12.4. pidetyssä johtokunnan kokouksessa hyväksyttiin maalaiturin kaivuu-urakka, joka maksoi 5500 mk. Jo aiemmin aloitettu sisäpuolinen korjaustyö Huvikummun kohentamiseksi hyväksyttiin 5.6. pidetyssä kokouksessa. Korjaustyö sujui hyvin, mutta palkkaa eivät korjaajat saaneet, ainoastaan polttoainekustannukset maksettiin.

13.9. johtokunta muisti poismenneen pitkäaikaisen tilintarkastajamme osoittamaa Helteen rahastoa 100 mk:lla. Hän oli myöskin innokas kalamies.

Johtokunta päätti, että 50 vuotta täyttäviä onnitellaan ja 60 vuotta täyttäville lahjoitetaan seuran viiri. Merkkipäiviä täyttäneet jäsenet kutsutaan yhteistilaisuuteen, jossa myös johtokunnan ja toimikuntien jäsenet ovat mukana.

Keravan hopeahovin asukkaat ovat vierailleet jäsentemme avulla kaksi eri kertaa luonnossa muistellen omia kalastusretkiään.

28.10.1984 olikin sitten ensimmäinen syyskokous Sariolan kiinteistössä. 33 kiinnostunutta jäsentä oli kokoontunut paikalle. Toimintasuunnitelmassa vuodelle 1985 esitettiin pätevän suunnittelijan palkkaamista maalaiturin rakentamisen johdosta. Samoin korjattiin epäsuhdetta jäsenmaksun suhteen. Veneitä laiturissa pitävät jäsenet maksavat 250 mk vuodessa ja jos ei säilytä venetta seuran kiinteistöllä, on jäsenmaksu 150 mk vuodessa.

Talousarvioon jouduttiin tekemään tulopuolen vähennys jäsenmaksuihin noin 1500 mk, joka vastaavasti vähennetään menopuolelta pikkujoulumenoista.

Johtokuntaan, jossa henkilövaihdokset ovat säilyneet erittäin vähäisinä tuli vuonna 1985 ratkaiseva vaihdos, kun suurin osa halusi pois. Ainoastaan kaksi aikaisemmin johtokunnassa toiminutta jäsentä tuli mukaan uuteen johtokuntaan.

Johtokunta joka luotsaa uudelle vuosikymmenelle koostuu viidestä jäsenestä, kahdesta tilintarkastajasta ja kahdesta varajäsenestä. Toimikuntia valittiin 3 kappaletta. Kilpailutoiminta, jossa viisi jäsentä. Huvitoimikunta, jossa kuusi jäsentä ja mökkitoimikunta jossa kaikkiaan seitsemän jäsentä.

Seuran jäsenet, jotka aktiivisesti harrastavat erilaisia kilpailuja kesä- ja talvionginnassa, ovat kehittyneet valtavasti niin yksittäisinä kuin joukkekilpailijoina. Siitä oli selvä osoitus 31.3.1985 järjestetty Ay-väen jokavuotinen joukkueiden välinen kilpailu. Kolmen kilpailijan joukkueessa saavutettiin yleisessä sarjassa voitto ja kiertopalkinto kolmannen kerran. Naiset olivat sarjassaan hienosti kakkosena, joka sekin osoittaa selvästi seuramme voimakasta nousua.

Tämä seura on lähinnä työpaikkaseura, joka suo harrastuksestaan nauttiville seuran jäsenille mahdollisuuden toteuttaa harrastustaan monenlaisessa muodossa. Täällä luonnon keskellä ja meren rannalla on helppo vapautua paineistaan ja luoda ihmissuhteita, koska tämä paikka poikkeaa ehkä suurestikin totutusta työ- ja asuinympäristöstä. Kirjoitan sitten uusiksi, kun seuramme täyttää 20 vuotta, siihen asti hyviä vointeja ja näkemiin.”

Suuri kiitos tämän historiikin kirjoittajalle, joka ei halua nimeään julki.